Kuvia

30 vuotta!

Siihen mahtuu paljon…

Kuulostaa paljolta, no sitä se on, yli puolet työelämästä.En voi sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, on niitä päiviä ollut, ollut useitakin.

No palaan vähän alkuun,työskentelin päiväkodissa, tykkäsin lastenhoitajan työstäni.Liityin Tehyyn ja elämä oli tasaisen mukavaa.Kävin ammattiosaston tilaisuuksissa ja ihmettelin  niissä asioita ääneen ja ehkä joitain vähän kyseenalaistinkin.Vähän!

Sehän johti siihen, että  minua pyydettiin ja lupauduin varaluottamusmieheksi.Tärkeä tehtävä, mielestäni, ja olihan se sitä.Sehän ei sitten jäänyt siihen.Huomasin olevani TVKV:n Tehyläinen pääluottamusmies! Voi hyvänen aika!

Ei hätää minulla oli työhuone, puhelin ja puhelinluettelo ja työhuoneessa aluesihteeri Maila Sandbergin vanha työpöytä ja tuoli.Mitä sitä uusi plm muuta tarvitsee? Puhelinluettelosta minulle selvisi, että minulle kuuluu muutakin kuin päivähoito ja että meillä on virastossa henkilöstöpäällikkö ja vaikka ketä joiden kanssa minun pitäisi tehdä yhteistyötä, apua! Kyllä meinasi tulla itku silmään, taisi tullakin.

No ei muuta kun menoksi ja uutta oppimaan.Päivä ja viikko kerrallaan aloin ymmärtää mistä on kysymys ja mitä tehtävääni kuuluu…. Ja kyllähän siihen kuului.Tehy ja ammattiosastoni kurssitti minua ja minulle aukesi aivan uusi maailma, 30 vuotta kestänyt maailma.

Sitten vähän siitä maailmasta:

En olisi toiminut pääluottamusmiehenä noin kauaa ellen siitä tehtävästä olisi pitänyt.Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut.Nyt olen miettinyt että mikä minut  koukutti tähän pestiin.

Työ on ollut vaativaa ja välillä vähän raskastakin, mutta  vaihtelevaa, monipuolista,opettavaista ja  innostavaa. Olen tavannut vuosien varrella lukuisan määrän jäseniämme, yhteistyökumppaneita, eri järjestöjen edustajia, työnantajan edustajia, poliittisia päättäjiä ym ja lukemattoman määrän muita Tehyläisiä.

On ollut haastavia ikäviä tilanteita, joissa on tullut ”takkiin” mutta paljon enemmän niitä positiivisia hetkiä. On ollut paljon onnistumisen kokemuksia,se on ollut yksi syy tehdä tätä työtä näin pitkään.

Kaikki se uusi  tieto ja sen mukana tulleet  haasteet,uusien toimintatapojen kehittäminen, organisaatiomuutokset,yhteistoiminnan ja ammattiosastoiminnan  kehittäminen..se on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Olen voinut ottaa kantaa ja vaikuttaa oman toimintaympäristöni muutoksiin, koen että olen tullut (useimmiten) kuulluksi.

Voisin sanoa, että olen ollut etuoikeutetussa asemassa tehdessäni tätä työtä.Se kaikki tieto, jäsenten kohtaamiset, yhteiset kurssit, seminaarit, työnantajan kanssa käydyt lukemattomat keskustelut, neuvottelut…

Moni kohtaamani henkilö on jättänyt ”jälkensä” minuun, toivottavasti minä myös joihinkin heistä. Näiden kohtaamisten ja yhteisten asioiden  johdosta minusta on tullut minä.

Jos nyt joku pyytäisi minua Pääluottamusmiehen tehtävään ( toivottavasti kukaan ei enää pyydä!) olen varma etten epäröisi tarttua toimeen. Tehy, ammattiosasto ja edunvalvonta on ollut iso osa elämääni, hyvä osa.Nyt on tullut aika luopua siitä osasta ja aloittaa jotain uutta hyvää.

Nyt on tullut myös aika kiittää kaikkia joiden kanssa, avulla ja yhdessä olen tätä tehtävääni hoitanut.

Te olette jättäneet jälkenne minuun ja teitä minun tulee ikävä!

Kiitos ja tsemppiä teille tuleviin haasteisiin!

Tuija